Hei taas!
Ajattelin näin blogin alkumetreillä valottaa "lyhyesti" omaa liikuntahistoriaani. Tarina alkaa tietenkin lapsuudesta, jolloin tuli testattua kaikenlaista satujumpasta tanhuun ja jalkapallosta jääkiekkoon. Perheeni on liikunnallinen ja olen sitä kautta perinyt kipinän liikkumiseen ja saanut hyvät valmiudet harrastaa monia lajeja hiihdosta, (rulla-)luistelusta ja salibandystä lasketteluun ja lumilautailuun. Vaikka ns. pakkohiihdätys kantaa tietyllä tavalla kestotrauman viittaa harteillaan, olen näin jälkikäteen kiitollinen siitä, että perusvalmiudet myös hiihtelyyn ovat plakkarissa. (By the way: Hiihto on viime vuosina alkanut kasvattaa suosiotaan ja pakko myöntää, että olen itsekin alkanut lämmetä lajille. Onko joku muu löytänyt lajin uudelleen, edes ajatuksen tasolla?! Minusta olisi kertakaikkisen ihanaa saada ote tuosta supertehokkaasta ulkoilmalajista, mutta koska oma visioni pitää vielä toistaiseksi sisällään myös a) aurinkoisen talvipäivän, b) hyvät ladut ilman sukkahousumiehiä ja väentungosta, c) hyvät varusteet ja voitelut ja d) nuotion, jonka äärellä voi 20 kilsan lenkin jälkeen fiilistellä höyryävää kaakaota litkien ja posket hehkuen, en taida ihan vielä olla henkisesti valmis tositoimiin!)
Ala- ja yläasteikäisenä en ollut kovin liikunnallinen (kuinka moni on ollut?). Vasta ysiluokalla liikuntamotivaatio kasvoi, kun aloin (kuinkas ollakkaan) suhtautua kriittisemmin omaan kroppaani. Aloitin potkunyrkkeilyn ja kuntosalilla keikkumisen, mutta varsinainen liikunnanilo saati tavoitteellisuus ei vielä näytellyt kovin suurta osaa ko. toiminnassa. Potkunyrkkeily oli tiukkaa treenaamista ja suhteessa aikaisempiin harrastuksiini, mutta laji ei temmannut minua mukaansa. Räjähtävää voimaa ja tiukkaa kehonhallintaa vaativat lajit eivät toisaalta vieläkään ole mun juttu. Koen itseni aina voimattomaksi ja lötköksi ja kadotan yhteyden lihaksiini. Olen selittänyt asian itselleni niin, että taistelulajit on ruumiinrakenteeltaan lihaksikkaitten ja lyhytraajaisten ihmisten lajeja, eivätkä siis minua varten! :D
Lukioaikana aloin liikkua tosi aktiivisesti, koska halusin laihtua ja kiinteytyä. Toisaalta liikunnasta tuli myös paineenpurkukeino ja tapa rentoutua. Treenasin kuitenkin enimmäkseen laihtuakseni ja sen jälkeen pysyäkseni hoikkana. Kävin kuntosalilla vähintään viisi kertaa viikossa, minkä lisäksi juoksin 10-15 km lenkkejä lähes yhtä usein. Liikunta oli suorituskeskeistä ja yksipuolista. Jäin kuitenkin samalla koukkuun myös liikunnan tuomaan rentoon ja hyvään fiilikseen sekä parempaan kehonhallintaan, mikä on ehdottomasti ollut tosi tärkeä juttu mun elämässä!
Opiskelukiireet saivat minut luopumaan lukioaikaisista liikuntarutiineistani ja hyvä niin. Lenkkeilystä tuli satunnaista, mutta salilla kävin edelleen säännöllisesti, joskin vaihtelevalla intensiteetillä. Vuodenvaihteessa 2009-2010 päätin liittyä erään kuntokeskuksen jäseneksi ja olen edelleen hurjan tyytyväinen päätökseeni. En siksi, että jäsenyys olisi piiskannut minut liikkumaan enemmän vaan siksi, että jäsenyyden kautta olen intoutunut kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja oppinut todella nauttimaan ja iloitsemaan liikunnasta uudella tavalla! Liikun entistä enemmän ja entistä monipuolisemmin, mutta ennen kaikkea enemmän omaa kroppaani kuunnellen. En koe tarvetta seurata jämptisti sykkeitäni, ottaa aikaa tai laskea kilometrejä. Monelle tavoitteellisuus on tietysti tosi tärkeä ja myönteinen osa liikuntaa, mutta itse nautin juuri nyt siitä, etten vaihteeksi koe tarvetta moiseen!
Tällä hetkellä lempparijuttujani, omia ”luottolajejani” ja liikuntarutiinieni kulmakiviä ovat ehdottomasti spinning ja bodypump. Spinningissä saa puristettua kunnon hien pintaan musiikin pauhatessa ja pumppi toimii taas erinomaisena vastapainona aerobiselle liikunnalle. Vaikka pumppi ei lihaskunnon kehittämisessä salitreeniä korvaakaan, iskee se minuun tällä hetkellä salitreeniä paremmin. Muita suosikkejani ovat ehdottomasti kunnon kahvakuulatreeni ja perinteiset jumpat, joissa on helppoja askelsarjoja ja lihaskuntoliikkeitä. Lisäksi olen vähitellen intoutunut kokeilemaan esimerkiksi zumbaa ja stripaerobicia. En kuitenkaan ole tanssipainotteisissa lajeissa vahvimmillani -rytmitajua kyllä löytyy, mutta askelsarjojen kanssa olen täysi tumpula! :D Uusien juttujen kokeilu ja itsensä haastaminen on kuitenkin riemastuttavaa ja hauskaa vaihtelua tuttujen touhujen ohessa. Myös body&mind-tyyppiset lajit, kuten pilates ja jooga, ovat jääneet minulta toistaiseksi kokematta ja tähän täytyy ehdottomasti saada muutos lähitulevaisuudessa!
Hui, mikä näännyttävä liikuntamaraton! … Ja maratonista puheen ollen, sekin on vielä toistaiseksi kokematta ;>
