Olemisen sietämätön keveys !

Minulla on ollut tänään vapaapäivä ja M on taas työreissussa, joten kotona on hiljaista ja ehdin ajatella kaikenlaista. Osa-aikatyö sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni oikein hyvin ja olen sellaiseen täysin tietoisesti hakeutunut. Tällaisina toimettomina päivinä huomaan kuitenkin, että vapaa-ajasta nauttiminen on joskus yllättävän vaikeaa, kun on tottunut porskuttamaan täysillä eteenpäin :D

Minulla on mahdollisuus rentoutua, ulkoilla, tehdä ruokaa, liikkua, pitää koti hyvässä järjestyksessä ja nähdä ystäviä koska haluan – ihan kivaa, I know! Tilanne on kuitenkin itselleni uusi ja niin surkuhupaisaa kuin se onkin, koen toisinaan epämääräistä tyhjyyden tunnetta ja jopa syyllisyyttä siitä, etten tee kokopäivätyötä tai jotain muuta hyödyllistä vaan puuhastelen kaikenlaista, ilman sen kummempia päämääriä. Ehkä epävarmuuden tunnetta lisää myös valmistuminen ja se, että olen jo valmistuessani ”suuntaamassa uudelle alalle”. Vaikka olen innostunut ja motivoitunut jatkamaan opintoja, välillä tulee myös hetkiä, joina epäilen omia valintojani. Aina ei vain osaa luottaa siihen, että asiat etenevät omalla painollaan.

Kyse taitaa olla jonkinlaisesta "suorittamisdarrasta" :D Olen tottunut puuhaamaan jatkuvasti jotakin ja rentoutumiseen on pitkään yhdistynyt jonkinasteinen ”ansaitseminen”. Tätä taustaa vasten viimeaikaiset ajatukseni lienevät ihan luonnollisia. Samalla tämä "olemisen sietämätön keveys" pistää kyllä ajattelemaan, että on tässä elämässä vielä paljon opittavaa ja omissa ajatus- ja toimintatavoissa paljon kehitettävää! Huomaan, että olen viime viikkoina täyttänyt vapaa-aikani liikunnalla, kaikenlaisten asioiden hoitamisella ja asunnon suursiivoamisella. (Tämä ei tietenkään ole pääpiirteissään mikään kielteinen asia! :D) Toisaalta kuitenkin odotan myös hetkeä, jona kaikki kaapit (sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti) on järjestelty, sillä rauhattomuudesta ja epävarmuuden tunteista taitaa päästä eroon vain kuuntelemalla, mitä nuo tunteet yrittävät meille kertoa. Jossakin lehdessä eräs nainen totesi oman rauhoittavan mantransa olevan: ”Elämässäni on kaikki hyvin, saan kaiken mitä tarvitsen”. Tuohon lauseeseen sisältyykin tärkeä ajatus. Jos opimme luottamaan siihen, että asiat loksahtelevat paikoilleen tavalla tai toisella, käytämme huomattavasti pienemmän osan energiastamme yleiseen ja hyödyttömään huolehtimiseen. Olo kevenee, kun oppii suhtautumaan elämään jännittävänä seikkailuina, jossa ennakoimattomuus ja yllätykset kuuluvat asiaan. Asioita voi suunnitella, mutta suunnitelmat eivät aina toteudu ja niin sen pitää ollakin!

Tänään on tiskattu, siivottu vaatekaapit ja eteisen kaapit, käyty kaupassa, pesty pyykkiä, valmistettu kanakeittoa, hoidettu paperiasioita ja käyty tekemässä hyvä ja tehokas treeni, joten suorituspuoli lienee vähitellen kunnossa :D

Nyt aionkin rentoutua - ja ihan vain oman itseni viihdyttävässä seurassa! Ohjelmassa ”Korkojen kera” (rakastan sekä Vappu Pimiää että Jenni Pääskysaarta!) ja ”Kuka sanoo tahdon?”. Ihanaa, kun ei tarvitse taistella M:n kanssa kaukosäätimestä! Ja tietysti leffailta ei ole leffailta ilman pientä herkuttelua. Luvassa ihania pähkinöitä, vihreitä omppuja ja tummaa suklaata ja kenties lasillinen punkkua – aika täydellistä!

Oikein huippuihanaa viikonloppua jokaiselle!